Perheestä ja opiskelusta
Synnyin marraskuun 20. päivänä 1963 Ristijärvellä nuoren opettajapariskunnan toisena lapsena. Sisarusparvi karttui minun jälkeeni vielä yhdeksällä, joten kaiken kaikkiaan meitä Esko ja Marja-Leena Takkulan jälkeläisiä on ollut yksitoista. Yksi sisaruksistamme, pieni sydäntyttö Anna-Leena, nukkui pois 1977. Niinpä meitä on vielä kymmenen omaa maailmanvalloitustamme tekemässä sekä eri puolilla Suomea että Italiassa ja Israelissa asti.
Nuoruusvuoteni kuluivat Pohjois-Suomen syrjäisillä kyläkouluilla, ja niin voin minäkin monien opettajan lapsien tavoin todeta: "En ole oikein mistään kotoisin." Vuosien varrella ovat Lapin lisäksi tulleet tutuiksi niin Koillismaa, Kainuu kuin Pohjois-Pohjanmaa.
Se pakollinen etelänreissukin tuli täysikäisyyden myötä tehtyä. Siltä matkalta löysin Turun seudulta Piikkiöstä myös vaimoni Anne-Marien (o.s. Viitala), jonka kanssa avioiduin 1982.
Perheeseemme syntyi kaksi potraa poikaa Samuli ja Tuomas. Vuosien mittaan olemme asuneet monilla paikkakunnilla: Piikkiössä, Tampereella, Kiimingissä, Rovaniemellä, Posion Anetjärvellä ja Rovaniemen maalaiskunnassa. Tällä hetkellä perheellämme on asunto Turussa.
Kirjoitin ylioppilaaksi iltalukiosta 1986. Sen jälkeen jatkoin opiskelua Lapin yliopistossa kasvatustieteiden tiedekunnassa luokanopettajan koulutusohjelmassa, josta valmistuin kasvatustieteen maisteriksi 1993. Ennen yliopistoon menoa opiskelin kolmisen vuotta musiikkia Tampereen konservatoriossa pääaineenani laulu.
Viimeisten vuosien aikana olen ollut kirjoilla Lapin yliopistossa jatko-opiskelijana tohtorikoulutusohjelmassa. Ajatuksenani olisi väitellä tohtoriksi lähitulevaisuudessa. Tutkimuksessani olen perehtynyt eurooppalaiseen opettajankoulutukseen.
Harrastuksista
Viulunsoitosta kaikki virallisesti alkoi. Sen jälkeen musiikki ja urheilu ovat vuorotelleet suosikkiharrastuksinani. Kovin pitkälle en valitettavasti ole päässyt missään lajissa kilpailumielessä. Ehkäpä pyöräilyssä voittamani neljä Pohjois-Suomen mestaruutta ja kalottimaaottelun pronssi ovat olleet "urheilu-urani" huippuhetkiä. Sen lisäksi on tullut harrastettua eri lajeja kovalla innolla ja asenteellakin. Mutta lahjakkuuteni ei kuitenkaan ole puhjennut riittävään kukkaan, joten minun urheilutarinani on enemmänkin yrittämistä kuin onnistumista. Hauskaa on kuitenkin riittänyt. Nyt yritänkin parhaani Eduskunnan Urheilukerhon riveissä ja Euroopan Parlamentin "Friends of Football" ryhmässä.
Suomalaisista jalkapallojoukkueista seuraan erityisesti entisen kotikaupunkini ylpeyttä RoPS:ia ja korkealle arvostamani Stefan Håkansin luomaa Turun Interiä. Myös ykkösessä pelaava Oulun palloseura saa aikaa ja huomiotani, sillä toimin seuran puheenjohtajana ajatuksella nostaa OPS takaisin kansalliselle jalkapallokartalle. Kansainvälisistä joukkueista suosikkini on jo nuoruusvuosilta asti ollut Englannin liigassa pelaava Tottenham.
Lentopallossa on yksi seura ylitse muiden, eli Napapiirin Palloketut, jonka toiminnassa olen jo vuosia ollut mukana. Myös jääkiekolla on oma paikkansa harrastusteni joukossa. Oulun Kärpät on tietysti ollut sydäntä lähimpänä liigajoukkueista, mutta unohtaa en voi Ilvestäkään, joka hiljattain "draftasi" minut yhdessä Peter Stastnyn kanssa. Myös Kiekko-67 edesottamuksia tulee seurattua, sillä Tuomas-poikani on pelannut tämän perinteikkään seuran väreissä. Tällä hetkellä hän opiskelee Australiassa.
Kulttuuriharrastuksista kerrottakoon vielä sen verran, että musiikin saralla olen siirtynyt enemmän kuulijan kuin aktiivisen toimijan osaan. Kuitenkin pyrin jossakin määrin pitämään vanhoja jo osin ruostuneitakin taitojani yllä.
Musiikilliset ominaisuudet ja taidot ovat perheessämme jalostuneet pianisti ja laulaja pojassamme Samulissa, joka on päättelemässä opintojaan Sibelius-akatemiassa Helsingissä.
Eräretkeily ja matkailu kuuluvat myös mieluisiin harrastuksiini. Vaeltaminen Lapin kauniissa luonnossa on joka kerta koskettava kokemus.
Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä on mainittava järjestötoiminta. Nuorisotyö on ollut aina sydäntäni lähellä. Valtakunnallisen Nuorisoyhteistyö Allianssin nuorisotyön tunnustuksen sain keväällä 2004.
